Kun asiat ovat monimutkaisia tai asiantuntija hukkaa työnsä kiinnostavimman kärjen, toimittaja kyselee ja paketoi aiheen selkeästi ja mielenkiintoisesti, toimittaja Anna Tommola kirjoittaa.
Rokotekehitystä, neurotiedettä, biotaloutta, lentoteknologiaa. Tiedetoimittajana haastattelen jatkuvasti asiantuntijoita aiheista, jotka laittavat maallikon aivot solmuun.
Ajattelen, että edes sitaateissa ei pidä kirjoittaa juttuun mitään sellaista, mitä ei itsekään täysin ymmärrä. Pitää kysellä, kunnes ymmärtää.
Usein pyydän haastateltavaa vääntämään rautalangasta tai muotoilen omin sanoin uusiksi ja varmistan, menivätkö faktat oikein. Keskustelemalla löytyvät ne ilmaisut, jotka sekä pitävät paikkansa että tulevat ymmärretyiksi.
Ulkoista tyhmien kysely
Sama periaate soveltuu viestintään: pitää hakea muotoilua, joka on sekä totta että selkeästi sanottu. Lukijan näkökulmaan asettuminen voi kuitenkin olla hankalaa, jos viestin muotoilija on työnsä puolesta liiankin sisällä aiheessa.
On tietysti asiantuntijoita, jotka ovat itse taitavia yleistajuistajia, mutta usein ulkopuolisesta utelijasta voi olla iloa.
Jos asiantuntijan tai vaikkapa hanketyöntekijän halutaan itse kirjoittavan aiheesta, ammattikirjoittaja voi toimia apusilmänä. Hän kysyy ne tyhmät kysymykset ja auttaa oikomaan tekstistä kohdat, joihin lukija todennäköisesti kompastuu.
Tai sitten artikkeli voidaan kirjoittaa haastattelun muotoon. Yleistajuisen tekstin pohjamateriaalina voi olla myös vaikka raportti tai kysely, jonka sisällön herättämiseksi eloon ammattikirjoittaja miettii sopivat ratkaisut.
Mikä tässä olikaan tärkeää?
Mitä vaikeampi tai monitahoisempi aihe, sitä enemmän paketoinnilla on väliä.
Esimerkiksi erilaisissa vihreää siirtymää tukevissa hankkeissa jos jossain ollaan meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta olennaisen äärellä. Silti työn merkityksen avaaminen voi vaatia vähän pyörittelyä, jotta insinöörikielen verho avautuu ja uudet materiaalit, teknologiset innovaatiot tai toimintamallit asettuvat konkreettiseksi osaksi kestävyysloikkaa.
Joskus helpot ja ihmisläheisetkin aiheet hukkuvat hankekieleen. Asian parissa päivittäin puurtava ihminen saattaa sokeutua sille, mikä siinä olikaan hienoa tai kiinnostavaa. Viesti jää yleisluontoiseksi ja passiivimuotoiseksi: on tutkittu tai kehitetty, edistetty ja kampanjoitu.
Jälleen toimittaja kysyisi lisää: Kuka tästä hyötyy tai saa apua? Millaista? Miten tässä käytännössä onnistuttiin? Mikä teitä viimeksi innosti? Näin löytyy konkreettisia esimerkkejä, onnistumisia ja vaikeuksia, inhimillisyyttä ja arjen kosketuspintaa.
Selkeys on kaikkien etu
Kirjoittajan toimittajatausta tai journalismista lainattujen kerrontatapojen käyttö ei tee viestinnällisestä tekstistä journalismia, koska sisällön ja näkökulmat määrittelee viime kädessä tilaaja. Viestinnän eettiset säännöt edellyttävät, että sidonnaisuudet ja intressit tuodaan esiin. Tekstin muodon ei tule hämärtää sen tarkoitusta.
On silti kaikkien etu, että järjestöjen, julkishallinnon ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden viestit ovat selkeitä ja työ tulee suurelle yleisölle näkyväksi kiinnostavasti ja ymmärrettävästi. Siinä toimittajamainen ote voi auttaa.
Ideoidaan yhdessä, miten voimme parhaiten olla avuksi!
Tuottaja: tekstityöt ja verkkoviestintä
+358 40 537 8797
|
marjukka@noonkollektiivi.fi
