Mitä ostat, kun ostat tekstin editointia?

25.5.2021 | Anna Tommola

Raportti, verkkoartikkelisarja tai kampanjajulkaisu on kasassa – vain oikoluku puuttuu.
Vai puuttuuko kenties enemmänkin? Ehkä mietit, kannattaisiko jonkun tekstityön ammattilaisen
vielä katsoa, että kokonaisuus toimii.

Usein kannattaa. Osaava editointi tekee hyvää tekstille kuin tekstille.

Se, mitä toimivuus kulloinkin vaatii, vaihtelee kuitenkin paljon. Oikoluku ja editointikin tuntuvat usein tarkoittavan hiukan eri asioita puhujasta ja asiayhteydestä riippuen.

Olen toimittanut ja editoinut hyvin erilaisia tekstejä uutisjutuista kokonaisiin julkaisuihin. Pelkkä liuskamäärä harvoin määrittää homman työläyttä tai siihen kuluvaa aikaa. Olennaista on, minkä tason muutoksia tekstille ylipäätään on tarkoitus – siis saa ja pitää – tehdä.

Nämä kysymykset kannattaakin miettiä valmiiksi, kun sopii tekstin editoinnista.

Viilataanko pintaa vai myllätäänkö rakenne?

Kevyimmillään editoija oikolukee tekstin ja hioo pintatason kuntoon. Hän bongaa lyöntivirheet ja tarkistaa oikeakielisyyden, panee pilkut paikoilleen ja varmistaa, ettei tekstiin ole jäänyt vaikkapa ylimääräisiä sanoja.

Laajempi tekstintarkistus voi sisältää suoranaisten virheiden korjaamisen lisäksi ilmaisun yleistä sujuvoittamista. Kömpelöt lauserakenteet oiotaan, pitkät virkkeet pätkitään ja vieraat termit suomennetaan.

Kokonaisvaltaisempi editointi puuttuu myös rakenteeseen. Editoija pohtii ja tarvittaessa muuttaa lauseiden ja kappaleiden järjestystä, ehkä puhetapaakin.

Jos työn alla on esimerkiksi neutraaliksi tarkoitettu raportti, jossa on monta kirjoittajaa, voi joskus olla paikallaan yhtenäistää ilmaisuja. Toisinaan taas on perusteltua säilyttää kunkin oma ääni. Tästäkin kannattaa selvästi sopia.

Editoijan tehtävänä on tarkastella tekstiä ensisijaisesti lukijan näkökulmasta – kohderyhmä huomioiden. Hän varmistaa, että teksti kulkee sujuvasti, ymmärrettävästi ja loogisesti, jotta lukija pysyy kärryillä ja viesti menee perille.

Työ voi sisältää myös otsikointia, väliotsikointia ja vaikkapa taitossa tarvittavien nostojen tai sitaattien poimimista.

Milloin teksti on riittävän valmis?

Kielen rakastajan taakka on, että usein tekstejä voisi hioa lähes loputtomiin. Aina löytyy jotain, minkä voisi sanoa vielä paremmin, napakammin, kirkkaammin.

Onkin osattava kulloinkin ratkaista, miten hyvä on riittävän hyvä. Sen sanelee osin tekstin käyttötarkoitus.

Suurelle lukijakunnalle tai tärkeälle kohderyhmälle tuotettu julkaisu, jolla on ehkä vielä odotettavissa pitkä elinkaari, kannattaa tehdä kunnolla rakenteen suunnittelusta viimeistelyyn saakka. Jos lukijakunta ei ole valmiiksi sisällä aiheessasi, on erityisen tärkeää, että teksti on sujuvaa, ymmärrettävää yleiskieltä ja siitä on karsittu ammattislangi.

Viralliset selvitykset tai hankkeiden väliraportit on toki nekin hyvä kirjoittaa mahdollisimman selkeästi ja oikolukea. Rakenteen ei ehkä silti tarvitse olla läpeensä timanttia eikä kielen erityisen rikasta ja soljuvaa, jotta teksti täyttää tehtävänsä.

Paljonko aikaa ja rahaa on käytössä?

Vaativa editointi vie luonnollisesti enemmän aikaa kuin pelkkä oikoluku, ja liuskahintakin on silloin jotain muuta.

Mitä isommin tekstiä myllätään, sitä enemmän tulee ehkä myös tarvetta kysyä lisätietoja tai pallotella muutoksia tilaajan kanssa. Aikatauluun pitäisikin yleensä jättää väljyyttä ainakin yhdelle, tarvittaessa kahdellekin kommentti- ja tarkistuskierrokselle.

Mieti siis jo tilausvaiheessa mahdollisimman tarkkaan, mitä toivot tekstille tehtävän, mikä on tarkoituksenmukaista ja mihin on aikaa. Tekstinäyte helpottaa aina huomattavasti työn vaativuuden ja työtuntien määrän arviointia.

Tärkeintä on löytää kussakin tapauksessa yhteinen käsitys siitä, mitä tarkoittaa viimeistelty teksti.

Anna Tommola
Toimittaja ja kirjailija, Noon Kollektiivi

Mietitkö, miten julkaisustasi saisi luettavamman? Tutustu kirjoittajiimme, tilaa koulutus tai pyydä tarjous editoinnista!

Close Bitnami banner
Bitnami